Iona kotiutunut pitkän matkan jäljiltä

Salut!

Nyt on oma rakas Iona muuttanut kotiin onnistuneesti. Matka oli PITKÄ! Saaran kanssa herättiin jo ennen kahdeksaa ja lähdettiin Härmän kylpylästä yhdeksäksi kasvattajan Kirsin luokse. Onneksi kylpylältä oli vain vartin matka :) Oli ihanaa nähdä Iona kolmen viikon tauon jälkeen ja tuntui kyllä, että Iona olisi mut tunnistanutkin. Kasvattajan luona meitä oli Kirsin lisäksi vastassa Kirsin poika Johannes, jolle Iona on tosi tärkeä. Olikin aika haikeat hyvästit sitten ja varmaan ikävä on kova... Iona oli jo valmiiksi aika väsynyt, koska sillä oli takana rankka yö. Molemmat Ionan veljet, Iiro ja Renzo, oli haettu lauantaina eli päivää aikaisemmin ja Iona jäänyt yksin viimeiseksi. Itku siinä oli tullut ja oli kuulemma perheen herättänyt jo kuudelta. Tänä yönä Iona saa nukkua mun sängyn vieressä, kuten joka yö tästä eteenpäinkin! :) Kirsin kanssa käytiin yli parin tunnin ajan läpi kaikki käytännön asiat: ruokinta, rokotukset, hoitaminen, sukutaulut ja muut pennun omistajan kannalta tärkeät asiat - ja tietenkin sopimuspaperit! Iona on sijoituskoira, joten käytiin tosi tarkkaan sopimuksen jokainen kohta läpi ennen allekirjoituksia. Sain myös mukaan ihanan pentupaketin, jonka esittelen myöhemmin. Pakettiin kuului mm. hyvin pitkäks aikaa ruuat ja tälle päivälle oli onneksi valmiiksi turvotettua penturuokaa, se tuli tarpeen kun matkattiin koko päivä. Vähän ennen puolta päivää sitten lähdettiin Saaran kanssa ajamaan kohti Tamperetta, Saara ajoi ja Iona matkusti mun sylissä. Olin kyllä etukäteen päättänyt, että Iona matkustaa pelkääjän paikan lattialla turvallisuussyistä, mutta eihän sellaista tärisevää söpöliiniä voinut siinä lattialla pitää kun se oli niin onnessaan mun sylissä. Saara ajoikin sit hyvin varovasti... Mutta todellakin paras vaihtoehto olisi matkustaa siinä lattialla tai sitten omassa boxissaan (joka sekin meillä oli takapenkillä!), koska jos törmäysvoima on yli 25km/h niin silloin pentu lentää eikä ihminen sitä pysty pitämään paikoillaan, vaikka kuinka haluaisi.

kummitäti Saara, minä ja Iona

Oli kyllä ihan korvaamaton apu, kun Saara oli mun mukana hakureissulla!!! Ihanaa, kun on tollaisia ystäviä, jotka on valmiita käyttään koko viikonloppunsa pentuhakureissuun ja vieläpä Saara oli ajoapuna. Yksin ei noin pitkälle matkalle voisikaan lähteä, joten Saaralle kyllä superiso kiitos kun tuli mukaan <3

Tampereella oli sitten välipysäkki, nimittäin pysähdyttiin syömään mun porukoille. Iona pääsi tutustumaan hieman meidän takapihaan ja leikkikin hetken innoissaan nurmikolla. Yritti syödä jotain lehteä :) Ionakin söi ja ihan hyvin maistui ruoka, se ei tosin meinannut ensin uskaltaa juoda tai syödä, oli kai ne astiat oudot. Mun veli sai onneksi houkuteltua Ionan syömään. Ionalle oli kyllä paljon uutta, kun tapasi siinä mun äitin, iskän, veljen, veljen tyttöystävän Marin, Marin veljen ja vieläpä naapuritkin! Kaikki halus vaan räpsii kuvia Ionasta ja pitää sylissä, oli kyllä aikamoista hulinaa pikkuiselle... Mun äiti ajatteli etukäteen, että Iona vaan juoksis ympäriinsä kämppää ja pissais kaikkialle, ja olikin ihan yllättynyt kun Iona oli ihan rauhallisena vaan eikä päästänyt ääntäkään ja halus olla vaan sylissä. Porukat oli rakentaneet jonku ihme aitausviritelmän yhteen nurkkaan Ionalle, että olisi siellä sitten, mutta sitä ei kyllä tarvinnut käyttää kun Iona hurmasikin kaikki eikä kukaan sitä halunnut sinne laittaa. Masut täynnä olikin sitten kiva jatkaa matkaa Helsinkiin ja saatiimpa onneks mun veli kuskiksi. Vaihdettiin myös auto kun olin iskän autoo lainannut tuolle matkalle niin oma auto sitten alle ja pakattiin sinne Santtu, Mari, Saara, minä ja Iona + kaikkien kamat. Olikin aika tiivistä!

Iona tutustui porukoitten takapihaan

Vihdoin sitten päästiiin Helsinkiin, heitettiin Santtu ja Mari kotiin ja mä ajoin sitten pikkumatkan tuosta vierestä omaan kotiin. Saara auttoi onneks kantaan kaikki kamat sisälle, kun Iona mulla sylissä niin ei olis kyl ite saanut kaikkea kerralla tuotua. Saara palas omaan kotiinsa ja sitten oltiinkin Ionan kanssa ihan kahdestaan kaiken hulinan ja matkanteon jälkeen. Iona tärisi ekaks ja pidinkin sitä sylissä ja ajattelin, että saa sitten itse tutustua paikkoihin kun siltä tuntuu. Iona söi onneks hyvin ja joi, hetken aikaa siinä ihmetteli jännittyneenä kaikkea. Ionan peti ei oo vielä(kään) tullut, joten purin Clipper-boxin kannen pois, niin että jäljelle jää vain puolikas boxi, laitoin sinne pentupeiton ja Iona alkoikin melkein nukkumaan siinä. Oli varmaan tutut turvalliset hajut siinä peitossa :) Herättyään Iona olikin sitten ihan innoissaan tutustumassa ja alkoi tehdä kaikenmoisia omatoimisia seikkailuretkiä asunnossani. Kerran jopa hätkähdin, että minne se katosi, kun ei missään näkynyt... Keittiön kaapinkin alle se oli keksinyt mennä! :) Iona ensiks oli säikkänyt sen leluja, etenkin niitä vinkuvia pelkäsi, mutta sitten se onneks innostui vähän leikkimäänkin niillä (ei tosin halunnut niitä yhtään vinguttaa :D)

oman hännän pureminen on kiva leikki...

Hyvin ollaan siis kotiuduttu ja nyt Iona tässä mun vieressä makoilee ja torkkuu, kun tänne kirjoittelen. Ollaan kyl molemmat aikas väsyneitä päivästä ja mennään kohta nukkumaan. Mitenköhän ensimmäinen yö sujuu, jännää! Toivottavasti saan unta, sillä oon nukkunut tosi huonosti koko viikon. On Ionan tulo jännittänyt niin, nyt on kyl niin onnellinen ja helpottunut olo, tuntuu että kaikki on paremmin kuin koskaan ja tämä 3 vuoden odotus on nyt palkittu, mulla on maailman upein pentu ja Iona on paras tyyppi maailmassa, ei voisi parempaa pentua toivoa eikä asiat onnellisemmin olla.

Yritän saada laitettua tänne videoklippejäkin tulevaisuudessa söpöliinistäni! :)

Bonne nuit,
Mimi